Larvateatteri

Haluatko mukaan
tekemään teatteria?
Ota rohkeasti yhteyttä

*

Lahjakortti

Uutiskirje

Liity jäseneksi

Puukko-Jussit

Facebook Instagram


Ihminen kokee oman elämänhallinnan menettämisen järkyttävänä ja ihmisarvoa loukkaavana. Se uhkaa silloin, kun ympäristö on niin kaoottinen, ristiriitainen ja uhkaava, ettei yksilö kykene löytämään siitä elämälleen mitään kiinnekohtaa. Mikäli hän joutuu jatkuvasti elämään pelkästään omien havaintojensa tuottaman pelon ja ahdistuksen armoilla, seurauksena on usein apatia, syvä näköalattomuuden ja välinpitämättömyyden tila. Edes jonkinlaisen toimintakykynsä säilyttääkseen hänen on kiellettävä itseltään kaikki ympäristön aiheuttamat tunteet. Samalla myös kaikki ympärillä olevat muut ihmiset, kohtalotoveritkin, menettävät merkityksensä ja ajattelusta katoaa sekä historia että tulevaisuus. Elämästä tulee yhteen hetkeen kiinnittynyttä biologista henkiinjäämiskamppailua. Vai kykeneekö ihminen rakentamaan elämänhallintansa välineet kokonaan oman sisäisen ajatusmaailman ja siitä haettavien myönteisten tunteiden pohjalle?

Anne Frankin tarina sijoittuu aikaan ja ympäristöön, jossa ihmisiä ajetaan apatiaan ja lopulta tuhoon hirvittävän väkivaltakoneiston avulla. Hänen piilopaikkansa on tämän julmuuden meren keskellä oleva saareke, jossa lamaannuttava pelko ja nuoruuden idealismista kumpuava toivo käyvät jatkuvaa kamppailua. Annen lahjaksi saadusta päiväkirjasta kasvaa kirjoittamisen kautta hänelle eräänlainen terapoiva persoona, jolle hän uskoutuu tunteistaan, peloistaan ja iloistaan. Siihenhän juuri tarvitsemme aina muita ihmisiä. Päiväkirjamerkintöjensä avulla Anne kykenee jatkuvan pelon tilassakin säilyttämään hauraan ihmisyytensä, tulevaisuudenuskonsa sekä pohdiskelemaan omia, joskus jopa vaikeitakin suhteitaan läheisiin ihmisiin, esimerkiksi omaan äitiinsä. Koko tarinansa ajan hänen elämällään on tulevaisuus mutta myös historia.

Olemme nyt ajallisesti melko kaukana totalitarismien väkivaltakoneistoista. Vai olemmeko? Olemmeko kenties rakentamassa yhteisöllistä tilaa, joka ajaa ihmisiä ja ihmisryhmiä sulkeutuviin, toisilleen vihamielisiin saarekkeisiin ja joiden välisen tilan täyttävät epäluulo, kauna, katkeruus ja pelko? Sananvapauden kulissiin suojassa vihan ja kaunan täyttämistä mielipideilmaisuista on tullut sallittuja. Sosiaalisen ja muun julkisen median kautta ne tunkeutuvat tehokkaasti yhteiseen tilaamme myrkyttäen sitä ja ajaen ihmisiä yhä syvemmälle omiin bunkkereihin.

Vihailmaisut eivät synny aivan itsestään. Nekin kumpuavat pelosta. Sitä synnyttää ennalta arvaamattomaksi ja arkijärjellä käsittämättömäksi muuttunut maailmanmeno. Monille elämästä on tullut jatkuvaa riskipeliä, jossa omat elämänhallinnan mahdollisuudet näyttävät murentuvan. Jossakin epämääräisessä globaaliavaruudessa jylläävät mystiset voimat mittaavat ihmisen arvoa ja hyödyllisyyttä pelkkinä pörssikursseina pelissä, jossa elämän pohjan romahtaminen voi merkitä joillekin toisille jopa suuria taloudellisia hyötyjä. Kun näille elämän perustaa järkyttäville ilmiöille on mahdotonta löytää kasvoja tai arkijärjellä ymmärrettäviä selityksiä, kaikki ympäristöön tullut uusi ja outo herättää pelkoja ja syviä epäluuloja. Kasvava katkeruus, näköalattomuus ja kyynisyys alkavat kaventaa ajattelua, ja omat itsekkäät tarpeet ja pyyteet nousevat vahvasti pintaan.

Ihminen kaipaa kuitenkin aina yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Alkaako sitä nyt tarjota kyynisyydestä ja katkeruudesta jonkin vallantavoittelijan jalostama viha vai kykenemmekö löytämään toisistamme sen Anne Frankin päiväkirjan terapoivan persoonan, jonka avulla säilytämme tulevaisuuden toivomme, uskomme inhimillisyyteen ja kykyymme nähdä erilaisten ihmisten ja identiteettien muodostaman rikkauden?

PP